Asun Tampereella Messukylän Viialassa, luhtitalokolmiossa. Perheeseeni kuuluu Mika, Katja sekä uusin ja äänekkäin tulokas, 20.8.2004 syntynyt "poju" eli pikkuveli. 16.10.2004 pojusta tuli Roni Eemil Mikael.

Mika työskentelee maahantuontifirmassa ja Katja on töissä lounasravintolassa ravintolapäällikkönä. Pojun tulevaisuuden suunnitelmiin kuuluu kuulema hevimusiikki ja jääkiekko. Papalta on mönkijä tilattu.

Kotini sijaitsee lenkkipolkujen läheisyydessä. Kävelymatkan päässä on järvi joten pääsen uimaan kesällä melkein joka ilta. Agilityradalle ja koulutuskentälle on muutama "koirankusema".

Kylässä käyville ihmisvieraillemme (Snautseri-Pinserilehti 1/04):

- Koira asuu täällä - sinä et.
- Jos et halua koiraa vierellesi, älä istu sohvalle.
- Aivan - koirallamme on joitakin ällöjä tapoja - niin on myös minulla ja sinulla. Entä sitten?
- TIETENKIN koiramme tuoksuu koiralta.
- Koiralle on luonnollista nuuhkia jalkojen välistä. Koirallamme ei ole mitään sitä vastaan, että sinäkin nuuhkit sen jalkojen väliä.
- Pidän koirastani enemmän kuin useimmista ihmisistä.
- Sinulle koiramme on koira. Minulle hän on adoptoitu lapsi, joka on lyhyt, karvainen, kävelee neljällä jalalla eikä puhu selkokieltä. Minulle nämä asiat ovat hyvin luonnollisia.
- Koirat ovat mukavampia kuin lapset. Koirat syövät vähemmän, eivät kinua rahaa, ovat helpompia koulutettavia, tulevat kun kutsutaan, eivät ajele autollasi, eivät roiku huumehörhöjen seurassa, eivät polta eikä ryyppää, eivät seuraa muotia, eivät käytä vaatteitasi, niiden koulutus ei maksa paljon ja jos ne tulevat raskaaksi, pennut voi aina myydä!