|
Kesällä 2006 juhannus
muutti kaiken. Jämijärvellä kesämökillä Ronin kummisedän kanssa
keppileikeissä loukkasin vasemman takajalan polven ja sen korjaamiseksi
tarvittiin leikkausta. Samalla sai unohtaa loppuvuoden ja ehkä koko
loppuelämän kisat. Polven kuntouttaminen oli oma ohjelmanumeronsa.
Lenkit olivat lyhyitä ja hitaita eikä mitään saanut tehdä (miksihän?!).
Onneksi oli lämmin kesä ja pääsin kuntouttamaan polvea mielipuuhallani
eli uimalla. Nämäkin olivat tosin tylsiä ja rauhallisia reissuja, mitä
en voi vieläkään ymmärtää. Kuntoutus sujui kuitenkin hyvin, hakumetsässä
ollaan käyty ja talvella hiihdettiin. Kesällä 2005 tein lomareissun Kuopioon ja tapasin siellä ihanan snakutytön Zornoi Shakiran eli Kiran. Siinä tytössä sitä vauhtia riittää... päästiin revittelemään oikein julkiselle paikalla nimittäin Rauhalahden leirintäalueelle, emme kuitenkaan karanneet vaan ihan omalla luvalla otimme ison nurkkoalueen hallintaan ja sitten uimaan. Ja kyllähän meikä poikaa taas väsytti illalla! Syksyllä 2004 Jämijärvellä panin asiat uuteen järjestykseen! Ne LEHMÄT jotka säikytti minut pentuna jouti saada kyytiä. Ihan omatoimisesti otin ohjat omiin tassuihin ja ajoin lehmät laitumelta lypsylle. Noin 300 metriä ajoin niitä, sitten Mika huusi minut takaisin, tietysti juuri kun alkoi olla hauskaa. Mahtoi siellä olla isäntä ihmeissään kun lehmät tulee lypsylle "omia aikojaan". Taitaa "metsurissa" olla paimenkoiran vikaakin... Nykyään kun olen jo iso ja fiksu poika ja osaan käyttäytyä saan koko talon käyttööni kun jään yksin kotiin (paitsi joskus kenkäkaappi ja tuulikaappi laitetaan lukkoon).Olen myös valinnut nukkumapaikakseni talon parhaan paikan eli Mikan ja Katjan joustinpatjan, se on aika hyvä selälle ja antaa hyvän nukkuma-alustan näinkin liikkuvalle ja harrastavalle kaverille kuin minä. Viimeistään aamuyöllä menen niiden sänkyyn nukkumaan. Olen sitä mieltä että kunnon unet takaa sen että sitten taas jaksaa riehua kun siihen tulee mahdollisuus ja välillä riehutaan vaikka siihen ei olisi mahdollisuuttakaan… Olen muuten aika kova poika bilettämään! Rankinpana muistona on mielessäni vieläkin se kun täytin 2 vuotta. Illalla juostiin pihalla cassun kans kuin päättömät kanat, sitten syötiin lihapullia ja nakkeja kilpaa... minä tietenkin hotkin niin että piti oksentaa kaikki pois ja kaikista nolointa... vielä yöllä olin niin juhlahumussa että kävin kusella omalla pedillä! Juhannusmuisto 2002. Ensimmäisen juhannuksen vietin Maurin ja Arjan mökillä Jämijärvellä. Reissu oli kaikin puolin onnistunut. Siellä oli naapurissa lehmiä ja minä poika menin isottelemaan niille kun ne oli ruokalevolla… Kajautin ilmoille sellaisen kohtalaisen pitkän ja kovan pelotteluhaukun, siinä kävi sitten vähän hassusti kun ne kaikki 20 lehmää lähti tulemaan minua kohti… Lirautin alleni… Mutta kukaan ei ollut kertonut minulle että ne on niin HEMMETIN ISOJA ELUKOITA! Muuten olin aika vakuuttava juhannusvieras koska Mauri ja Arja haluaa just samanlaisen koiran kuin MINÄ! Ei minun päätä kyllä silloin paljon silitelty kun söin tuulikaapista pari listan pätkää ja seinää (Täytyy kyllä mainita että se lista oli jo valmiiksi irti kun huomasin sen…). Nuo kaikenlaiset puutyöt on ollut lähellä sydäntäni koko ajan, liekö alkuperäisellä nimelläni mitään vaikutusta asiaan??? Niin ja muutamat herkulliset nahkakengät olen tuhonnut, olisittepa nähnyt Katjan ilmeen kun olin raadellut Mikan Caterpillarin kengän, oli muuten aika mukavaa ajanvietettä… Ja mikä parasta minuahan ei voinut rangaista kun olin päiväunilla kun Katja tuli kotiin. Kun söin Katjan talvikengät luulen että se oli vaan hyvillään kun sai ostaa uudet… Sen jälkeen kenkäkaapissa oli joku "lukkoviritelmä" ja tuulikaappiin en pääse ollenkaan yksin ollessa. Miksiköhän? Kerran sain koko talon käyttööni ja sillä kertaa kokeilin hampaitani tv-tasoon ja taas oli oikein riemun päivä kun katsoin kotiväkeni reaktioita… Ja vaatehuone on oikein lempipaikka, kerran kyllä säikähdin aika lailla kun touhusin siellä ja löysin sateenvarjon… Arvaatte varmaan… Niin se oli sellanen automaatti kun napista painaa niin se aukeaa ja kyllähän siinä pieni pentu laskee allensa kun oikein säikähtää ja se auennut varjo oli kyllä ihan kummallinen… Se oli täynnä pieniä reikiä niin kuin sitä ois ammuttu haulikolla… Ja yhden palveluksen halusin tehdä Katjalle… Söin pirtin kaluston pöytää ja molempia penkkejä… Olin kuullut että ne pitäisi vaihtaa uusiin ja ajattelin nopeuttaa ja helpottaa tapahtumien kulkua. En tiedä onko se luottamuskysymys mutta meillä on keittiössä edelleen se vähän syöty kalusto! Iltaravit kuuluu ohjelmistooni aina silloin tällöin. Jostain kumman syystä ravien toivotaan tapahtuvan ulkona mutta minusta se on sisällä paljon hauskempaa… Eli saan aina silloin tällöin HEPULIN jossa juoksen kuin päätön kana huoneesta toiseen, matot ei pysy paikallaan ja sohvat vaihtaa paikkaa ja minulla on hauskaa! Kerran lensin sohvan selkänojan yli kukkalaudalle ja sen kans lattialle, silloin meillä vaihdettiin järjestystä etten lennä seuraavalla kerralla pihalle!
|
          |
