12.7.2008 "Uusi moottorisaha keksitty!" Kesällä 2008 polttoaineiden hinnat lähtivät hurjaan nousuun. Kasvihuoneilmiökin on nykyisin melkoinen ongelma. Toisesta paikkaa näiltä kotisivuitani olette ehkä jo katsoneet kuvia ja lukeneet, että harrastan myös metsänhoitotöitä vapaa-ajallani. Mietein tässä eräänä päivänä, miten moottorisahan saisi käymään pienemmällä polttoaineella. Tosin eipä tuo moottorisaha nyt muutenkaan niin kovin paljon hiilidioksidia tuota ilmakehään, eikä sahan bensalasku nyt ennenkään ole kovin suuri ollut. Mutta kun henkilöautoillekin on yritetty keksiä kaikenlaisia tekniikoita, millä polttoaineen kulutusta saisi pienemmäksi, niin miksei sitten sahallekin? Sähköautot eivät ole lyöneet itseään markkinoilla läpi, eikä sähkökäyttöistä moottorisahaa voi metsässä käyttää. Ei siitä mitään tulisi että satojen metrien jatkojohdot pitäisi vetää metsään, että saisi sähkömoottorisahan käyntiin. Tai sitten pitäisi olla aggregaatti aina mukana, ja siitä sitten vetää muumama metri johtoa sahalle. Ongelmia tässäkin - aggregaatti painaa liikaa, ja jos puu kaatuu aggregaatin päälle, se menee rikki. Mutta mikään ei ole niin kekseliäs kuin insinööri. (Paitsi tietysti toinen insinööri!) Joten tässä ratkaisu ongelmaan! Tämän idean saa muuten kopioida itselleen aivan vapaasti - ja jos joku halua tehdä bisnestä ja aloittaa näiden sahojen valmistuksen sarjatuotantona, niin sekään ei häiritse minua millään tavalla! Arvoisa lukija voi halutessaan vaikka patentoidakin tämän sahan, ettei kiinalaiset ala tekemään halpakopioita. Omasta mielestäni tämä aivan aikaansa edellä oleva, ilmastomuutokset ja hiilidioksidipäästötkin huomioon ottava saha näyttää varsin mullistavalta keksinnöltä, katso vaikka itse! Klikkaa alla olevasta linkistä niin näet kuvan! Mullistava ja ympäristöystävällinen moottorisahakeksintö 22.7.2007 "Pääsee sinne uimallakin...!" Nämä sanat ovat ainakin pikkusiskolleni jääneet mieleen. Itse olin tuon tapauksen jo unohtanut, mutta tuli uudestaan mieleeni, kun Mari tässä jokin aika sitten otti puheeksi, että muistatko kun silloin joskus, kun oltiin vielä pieniä, käytiin joskus kesällä Särkänniemessä. Siihen aikaan niemen ympärillä ei kulkenut minkäänlaisia aitoja. Vain parkkipaikkojen puolella oli lauta-aita ja sisäänpääsyportit, joissa piti ostaa alueelle pääsyliput. Sen jälkeen piti ostaa erillisistä lippukioskeista laitteisiin lippuja, niin paljon kuin aikoi eri laitteissa ajella. Rannekkeita ei silloin oltu vielä keksitty. Sen muistan, että oli aika kuuma kesäpäivä ja iho oli hikinen jo Särkänniemen huvipuistoon mennessä. Lisäksi sisäänpääsyporteilla oli jonoa, joka näkyi parkkipaikoille asti. Kun toiset olivat lähdössä lippujonoon, minä huusin nuo ostikossa olevat kuuluisat sanat, ja pulahdin rantakiviltä veteen. Hyvin sinne tosiaan pääsi uimallakin! 2.8.2007 Mika puhelinlörpöttelijänä jo 3-vuotiaana Lapsuudenkodissani puhelin oli korkealla hyllyllä. Numerot valittiin pöytäpuhelimissa siihen aikaan numerolevyä pyörittämällä. Puhelin oli niin korkealla, etten yltänyt 3-vuotiaana siihen kuin tuolin päällä seisomalla, tai sitten tikkaiden kanssa. Mutta ylsin kuitenkin! Ja kerran jäin soitteluista sitten lopulta kiinni. Nimittäin äitini yllätti minut ihan itse teossa, eli juuri kun olin kovasti puhua pälpättänyt puhelimessa, äitini oli tullut ovesta sisään. No, ensimmäinen reaktio äidillä tietysti oli, että puhelin on varmaankin hänen poissa ollessaan soinut, ja Mika (olin perheen vanhin lapsi) on kiivennyt vastaamaan, ja nyt juttelee jonkun tutun kanssa. Mutta kun äitini nappasi luurin itselleen, toisessa päässä olikin hänelle aivan ventovieras naishenkilö, joku ystävällinen mummeli jostain päin Suomea. Äitini olikin ihmetellyt, että miksi aivan ventovieras meille soittelee? No ei soitellutkaan. Vaan minä olin soittanut hänelle. Ja itse asiassa jo useita kertoja aikaisemminkin. Kai olin sitten oppinut valitsemaan jonkun numerosarjan ja sitten kun oli toisesta päästä tärpännyt joku mukava ja juttu tuulella oleva henkilö, olin kai sitten soitellut samaan numeroon aina uudestaan ja uudestaan. Itse en tapauksesta muista mitään. Äitini on kertonut. 13.9.2007 Ekat päivät ekassa työpaikassa Ensimmäinen työpaikkani diplomi-insinöörinä oli aivan loistava! Jos yritystä ei olisi myyty ja fuusioitu toiseen yritykseen, olisin siellä varmaan vieläkin. Eli kun olin valmistunut Teknillisestä korkeakoulusta, ensimmäinen oman alani työpaikka vastavalmistuneena diplomi-insinöörinä oli teknisen johtajan pesti järvenpääläisellä konepajalla. Perheyritys, jonka isäntä ja perustaja saattoi välillä työpaikallakin ottaa konjakit tai pari. Useimmiten vähän enemmänkin. Meillä työntekijöillä toki oli aivan "normaalit säännöt", eli promilleraja työpaikalla tasan nolla. Muutenhan metallityöstökoneiden kanssa olisi voinut sattua vahinkoja. Kerran sitten aivan alkuaikoina eräs työntekijä tuli sanomaan, että hänen kaverinsa taisi tulla töihin humalassa. Mietiskelin itsekseni, että mitä nyt sitten siinä tilanteessa tekisin, heti ensimmäisinä päivinä en nyt viitseisi heti ketään nuhdella, ja vielä pahempaa jos lopputuloksena olisi kirjallinen varoitus tai potkut. Tulisi ehkä hiukan liian tiukka ensivaikutelma kaikille muille työntekijöille, ajattelin. Niinpä sitten marssin omistajan eli oman pomoni juttusille, ja ehdotin, että jos hän kävisi tutkimassa tilanteen. Jolloin vastaus oli, että "jos se Virtanen (nimi muutettu) on kännissä töissä, käy sinä vaan Mika sanomassa että se menee heti kotiinsa, ja että takaisin ei ole tulemista ennen kuin on selvinpäin, en minä sinne voi mennä..." Kysyin että no mikset voi? Vastaus oli, "no mää vähän luulen että mää olen tällä hetkellä pirusti enempi kännissä kuin se Virtanen, niin enhän mä sille voi mitään sanoa..." 13.9.2007 Ekan työpaikan tupakointisääntöjä Uusi laki tupakoinnista muutti työpaikat savuttomiksi. Yleensä se tarkoitti sitä, että ne jotka polttivat, saivat lähteä ulos polttamaan. Koska meillä firman omistaja poltti itse ketjussa, meillä sääntö meni aivan toisinpäin. Että jos tupakointi häiritsee, tupakoimattomat voi ihan vapaasti lähteä ulos raittiiseen ilmaan...Nyt yrittäjä on jo eläkkeellä, eli tilanne lienee korjautunut. 13.9.2007 Kauhun hetkiä ekalla työpaikalla!!! Niinhän siinä sitten lopulta vaan kävi, että se joskus jopa työpaikallekin humalassa ollut kaveri teloi itsensä kännissä ja kuoli. Vapaa-ajallaan tosin, eli eräältä kesälomaltaan Virtasen Jaska (nimi muutettu) ei sitten enää takaisin palannutkaan. Ikää oli miehellä sillä hetkellä vähän yli 50-vuotta. Kävin itse ihan henkilökohtaisesti hautajaistilaisuudessakin viemässä työnantajan puolesta muistokukat ja surunvalittelut. Muutamia viikkoja hautajaisten jälkeen oli tosi kuuma elokuinen kesäpäivä, tai ennemminkin ilta jo, ja olin aika pitkään illalla yksin toimistolla, joihinkin tarjouspyyntöihin vastailin ja tarjouspyynnöissä kysytyille osille hintoja laskeskelin. Tarjouspyynnöissä alkoi deadlinet olla lähellä. Todella kuuma oli, joten kävelin pitkän teollisuushallin läpi, ja avasin toisella laidalla olleet isot hallin nosto-ovet, jotta olisi tullut vähän enemmän tuulen virettä sisällekin. Auringon valo ainakin lankesi isoista ovista hallin sisään, aina puoliväliin hallia. Piristi sekin, kaunista kesäpäivää on kiva katsella. Palasin takaisin toimistooni työpöytäni ääreen, ja siinä kun sitten ajatuksissani laskeskelin, yht´äkkiä havahduin siihen, että isoilla ovilla selvästikin seisoo joku. Vastavaloon en nähnyt että kuka, mutta joku mieshenkilö siellä oli. Hapuilevana, ja aivan kuin etsien jotain. Ja kun hän sitten näki pitkän hallin läpi, että toimistossa on vielä joku, hän selvästikin ilahtui, muistan sen ilmeen muistikuvissani vielä nytkin. Kasvot nimittäin alkoi sillä hetkellä vaikuttaa kovasti tutuilta! Ja mies lähti samantien hitaasti laahustamaan toimistoa kohden. Hitaasti laahustava, hieman huojuva kävelytapa oli muuten erittäin tuttu näky minulle jo entuudestaan, en voinut siitä mitenkään erehtyä. Ja vielä tutumpi oli miehen päällä oleva takki, siitä en takuulla voinut erehtyä. Ei helvetti, ajattelin mielessäni! Sehän oli Virtasen Jaska!!! Mutta Jaskahan oli jo kuollut, juuri olin hautajaisissakin ollut. Seuraava ajatus oli, että oliko toimistossa joku takaovi tai varauloskäynti. No eihän siellä sellaista ollut, muuten olisinkin kai juossut toista kautta pihalle, lujaa ja mahdollisimman pitkälle. Joten jähmetyin sitten ensin tuolillani ihan paikoilleni, ja muistan kun hitaasti laskeuduin tuolilta, katse koko ajan minua kohti saapuvassa miehessä kiinni, ja silmäänikään räpäyttämättä piilouduin työpöytäni taakse lattialle polvilleen niin että sormet olivat pöydän reunalla ja just ja just näin silmilläni pöydän yli kun aivan selvästi mulle tuttu hahmo vaan lähestyi ja lähestyi... Mutta tyyppihän oli kuollut! Enkä oikein uskonut aaveisiinkaan! Arvatkaapa vaan löikö sydämeni enemmän kuin 200 lyöntiä minuutissa! Lopulta mies oli aivan toimistoni ovella. Hän selvästikin oli ihmettelevän näköinen, että mitä minä pöytäni takana kyykistelen. Sitten hän esittäytyi, että hän on Virtasen Jaskan veli. Ihan kaksoisveli. En tiennytkään, että Jaskalla oli ollut kaksoisveli. Ja se miksi hän oli tullut, oli siksi että Jaskan jäämistöstä oli löytynyt avain nippu, jossa oli Jaskan työpaikan avaimet, ja hän tuli niitä nyt palauttamaan, kun sattui ohi kulkemaan, ja huomasi että hallin ovet ovat vielä auki. Kun identtinen kaksonen veljensä takki päällä ja sama kävelytapakin vielä saapuu aivan hiiren hiljaiseen teollisuushalliin kuin aave, se kyllä säikäytti minut sinä iltana aika lailla! En sitten pystynyt sinä iltana enää tarjousten laskemiseen keskittymään minäkään, vaan laitoin ovet kiinni ja lähdin kotiin minäkin. Kyseinen tapaus tuli joskus jälkeenpäin vielä uniinkin, niin että yölläkin heräsin. 18.10.2007 Luettu Bill Clintonin elämänkerrasta Poliitikko kulki maatilan ohi, ja olisi halunnut kovasti keskustella sen isännän kanssa. Hän ei kuitenkaan uskaltanut mennä pihalle, koska siellä haukkui vihaisen näköinen koira. Poliitikko huusi portin takaa isännälle, että "pureeko Teidän koira"? Vastaus oli että "ei pure". Kun poliitikko sitten käveli pihalle, koira yritti heti purra, ja poliitikko selvisi vain vaivoin karkuun. Portista ulos päästyään hän huusi uudestaan isännälle: "Mutta sinähän sanoit, ettei koirasi pure!!!". Johon isäntä välinpitämättömästi, ja jatkoi hommiaan...: "No eihän tuo ole meidän koira..." 18.10.2007 Kummallisia sähköposteja "Hotmail.com" on tavattoman kätevä sähköpostiosoite, aivan kuten kaikki muutkin samanlaiset, nettipohjaiset ilmaissähköpostit. Niitä voi lukea missä tahansa vaikka langattoman verkon kautta, tai mistä tahansa tietokoneelta, mikä nyt vaan lähimpänä sattuu olemaan ja on kytketty internettiin. Tällainen sähköposti mahdollistaa mm. omassa työssäni isännöitsijän hyvän tavoitettavuuden. Toki puhelin on toinen ja nopea tapa tavoittaa, mutta monet ihmiset haluavat siltikin käyttää sähköpostia. Aina eri taloyhtiöistä yhteyttä ottavat ihmiset eivät aina muista kertoa mistä taloyhtiöstä he ovat. Oman nimensä kertovat toki aina (ja sen nyt näkee myös sähköpostin lähettäjä-kentästäkin). Asioiden ja murheiden laatu saattaa vaihdella todellakin laidasta laitaan. Mitä nyt kaikkia eri asioita asumiseen ja ihmisten elämään vaan voikaan liittyä. Selostukset voivat olla joskus pitkiäkin, puhelimitse aikaa voi kulua joskus yli puolikin tuntia, jos vaikka kyseessä olisi "vain" tilanne, että yhtiövastikkeen maksu nyt myöhästyy muutamalla päivällä. No tokihan se onnistuu, enkä tällaisista mitään pikkumyöhästymisestä mitään "sakkokorkoja" laske. Kerran kuitenkin sattui tilanne, jossa sähköpostilla minulle tuntematon henkilö kysyi että miten pääsee Mikkeliin. Mitäpä hyvä isännöitsijä nyt ei asukkaiden eteen tekisi, ja kun halusin olla avulias, hain sitten netistä kaikki mahdollisuudet miten sinne pääsee tiettynä päivänä esim. bussilla tai junalla, ja toivotin hyvää päivän jatkoa vastaussähköpostissani. Sitten alkoi tulla lisää samantapaisia sähköposteja, joissa kyseltiin kimppakyytimahdollisuuksista, että olisiko minulla ehkä jotain tietoa, että onko joku muu lähdössä ajelemaan kohti Mikkeliä jostain pääkaupunkiseudulta. Yhä enenevässä määrin alkoi tulla myös pahoitteluita eri henkilöiltä siitä, että he eivät eri syistä juuri nyt voi lähteä minnekään, eivät edes omasta ovestaan ulos. Eräällekin sähköpostin lähettäjälle oli juuri edellisenä iltana sattunut niin, että hän oli ollut ulkoiluttamassa koiraansa, koira oli sitten innostunut jostain ja nykäissyt, jolloin hän oli kaatunut liukkaalla jäällä, loukannut kätensä ja silmälasitkin olivat menneet aivan vimpulaan, eikä hän nähnyt mitään. Pahoittelin sitten itsekin hänelle epäonnista tapahtumaa kovasti, ja neuvoin että ehkäpä hänen kannattaisi nyt sitten ainakin viikonloppu viettää sisätiloissa, ja parannella kättään niin eipä ainakaan kaadu uudestaan. Sitten alkoi tulla enemmän ja enemmän samantapaisia yleensä kaatumisonnettomuuksista kertovia sähköpostiviestejä, ja aloin olla jo hiukan huolissani itsekin, että onkohan taloyhtiöiden pihat nyt huonosti hiekoitettu. Olinkin rehellisesti sanoen aivan ymmälläni saapuneen sähköpostitulvan edessä. Päätinkin sitten pikaisesti tarttua härkää sarvista, ennen kuin jotain vielä pahempaa ehtisi sattua, ja kysyinkin monelta eri sähköpostin lähettäjältä, että missä taloyhtiössä he oikein asuvat, ja onko taloyhtiön oma piha hyvin hiekoitettu, ja että mistähän nyt oikeasti oli kysymys, kun ainakin omasta mielestäni monet saamistani viesteistä tuntuivat jo hiukan kummalliseilta... Lopulta eräs ystävällinen sähköpostin lähettäjä selvitti minulle, että kyllähän minun nyt pitäisi työni puolesta hyvin tietää, että Savon prikaatissa pidettiin lähiaikoina kertausharjoitukset, ja jos joku sinne kutsutuista ei pääsisikään tulemaan, esteestä piti kuulemma ilmoittaa Savon Prikaatiin, kapteeni Mika Rautiolle. Yksi annetuista yhteystiedoista oli hänen oma sähköpostiosoitteensa. Myös kapteeni Mika Rautiolla oli "hotmail.com" -loppuinen sähköpostiosoite, mutta valitettavasti lähetettyihin kutsuntakirjeisiin olikin erehdyksessä tullut sähköpostiosoitteen alkuosaan yksi pieni virhe. Se riitti. Kaikki Mikkeliin kapteeni Mika Rautiolle tarkoitetut sähköpostit ohjautuivatkin Vantaalle, isännöitsijä Mika Rautiolle, ja aivan ensiksi minä puolestani aivan aidosti luulin, että minulle tuntemattomat ihmiset asuvat jossain niissä taloyhtiöissä, joissa olen isännöitsijänä. Sovimme sitten kapteeni Mika Raution kanssa, että edelleen lähetän kaimalleni Mikkeliin kaikki erehdyksessä minulle saapuneet sähköpostit, ainakin ne, joita en ollut vielä ehtinyt deletoida. Lähetin samalla oikeaan osoitteeseen myös kaikki ne "pysy sitten kotona" -kehoitukseni joita olin eri henkilöille jo ehtinyt lähettää, kun he olivat minua lähestyneet erilaisilla kertomuksillaan, joissa olivat hyvinkin huolellisesti ja seikkaperäisesti perustelleet, että miksi eivät voi juuri nyt viettää aikaansa ulkoilmassa. Ei nyt vaan heti tullut päällimmäisenä mieleeni, että nämä viestit eivät todellakaan olleet tarkoitettu minulle, vaikka niiden alussa selvästi puhuteltiin minua nimeltä esim. yhdessäkin viestissä lipevästi tyyliin "parahin Mika Rautio, toivon että Te viisaana ihmisenä ymmärtäisitte tämän hetkisen tilanteeni... jne".